huomasinpa muuten, että aloitukseni meni ehkä HIEMAN väärän otsikon alle. Pahoittelen=)

Noh, uskosi siis on hiipumassa sen perusteella, mitä ateisti-poikaystäväsi sepustaa Jumalan epätodennäköisyydestä tms.?

Eikös samalla periaatteella uskosi ole ollut vahva sen myötä, mitä uskovaiset ystäväsi / papit ovat sanoneet?

Mielestäni tässä tilanteessa ei kukaan voi sanoa, kumpi puhe vaikuttaa huonolla ja kumpi hyvällä tavalla. Ennemmin kantsii pyrkiä ajattelemaan itse (mikä on aika vaikeaa, koska aniharva ajatus on oikeasti täydellisesti yksilön oma - mutta se onkin jo toinen juttu se).

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo: -- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias" (2. Kor. 6:14-18).

Mutta mutta, mä oon huomannut viime aikoina uskoni hiipuvan. Siis olen aina ollut todella kriittinen ja kyseenalaistanut paljon, mutta nyt olen huomannut että ajatteluuni on tullut se perusperiaate: miten voit TODISTAA, että Jeesus pelasti ihmiset?

Moi Emppis82,

Voisitko vastata muutamaan kysymykseen aiheesta?
Haluatko, että joku todistaisi sinulle sen, että Jeesus pelasti ihmiset, vai sille ateisti ystävällesi?
Tiedostatko sen, että vaikka todiste olisi kuinka pätevä, niin se ei silti välttämättä vakuuta?

Merkittävää on myös se, oletko koskaan oikeasti regeneroitunut, eli onko sinussa syntynyt hengellinen elämä luottaessasi Jeesuksen työhön ristillä sinun puolestasi, vai oletko edelleen vain luonnollinen ihminen, joka nyt vain sattuu uskomaan johonkin jumaluuteen. Osaisitko arvioida tätä?

Itse olen siinä suhteessa Augustinolainen, että uskon, että Augustinuksen väite "Crede, ut intelligas" (=Usko, jotta voit ymmärtää) pitää paikkaansa. Toisin sanoen, jos lähtökohtanasi on Jumalasta riippumaton, autonominen ihmismieli, joka sitten todisteilla vakuutettaisiin Jumalasta ja Jeesuksesta, niin et voi tulla vakuuttuneeksi Jeesuksen pelastustyöstä. Lähtökohta on väärä, koska ihminen on riippuvainen Jumalasta (uskoi siihen tai ei). Eli ensin pitää uskoa ja luottaa jumalaan, vasta sitten voi vakuuttua asiasta.

Tämä ei kuitenkaan ole siinä mielessä sokeaa uskoa, etteikö uskolle olisi perusteita. Uskolle löytyy todella hyvät perusteet alkaen esimerkiksi siitä, että ilman uskoa sinulla ei ole perustetta millekkään tiedolle, ei logiikalle, ei moraalille, ei aistien luotettavuudelle yms.

t.Sami

Merkittävää on myös se, oletko koskaan oikeasti regeneroitunut, eli onko sinussa syntynyt hengellinen elämä luottaessasi Jeesuksen työhön ristillä sinun puolestasi, vai oletko edelleen vain luonnollinen ihminen, joka nyt vain sattuu uskomaan johonkin jumaluuteen. Osaisitko arvioida tätä?

Tämä on todella hyvä saarna ja auttaa arvioimaan oletko todella ikinä tuntenut Jumalaa
A Sermon That Has Angered Many - Examine Yourself:
http://www.sermonaudio.com/sermoninfo.asp?SID=5220621750

Tässä toinen hyvä saarna uudestisyntymästä, regeneraatiosta.
Being What You Are: Having Too Low a View of Regeneration - Romans 6
http://www.sermonaudio.com/sermoninfo.asp?SID=428082310290

emppis82, johtuuko se nyt sitten poikaystävästäsi vai sinusta tai jostain elämässäsi tapahtuneesta asiasta? Usein tuntuu, että helpoin ratkasu on syyttää ei-uskovaista seurustelukumppania, jos ei keksi itsestään tai elämästään muuta syytä tai perustelua omalle uskon kriisilleen tai mikä se nyt onkaan.

Lue kylväjävertaus ja mieti mitä se tarkoittaa.

Ala etsiä Jumalaa kaikesta sydämestäs niin löydät Hänet.

"Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään." (Joh. 12:25).

Jeesus rakastaa sua.

Mitä mä teen? Siis tää poikaystävä on NIIN ihana. Tosin en kyllä hänen kanssaan kirkkohäitä ikinä saa (enkä muuten senkään takia että olen eronnut itsekin kirkosta) mutta jotenkin silti tämä asia niin paljon ahdistaa.

Uskon kyllä poikaystäväsi on sinulle todella rakas.. Mietin jos suhde alkaa olla koko ajan tai välillä oman uskon ja Jumalan etsimistä, suhde Jumalaan voi käydä raskaaksi.
Yhteinen usko on todella tärkeä asia kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea (Saarn. 4:9-12)
Elämässä joutuu tekemään isoja valintoja, en todellakaan kannusta sinua eroamaan poikaystävästäsi. Mutta mieti tosissasi mikä on sinulle tärkeää ja mihin uskot.

Jotkut sanovat, että poika tai miesystävä voi tulla uskoon vuosienkin jälkeen, se vaan vaatii kovaa rukousta ja uskoa. Kirjoitit ettet pääse poikaystäväsi kanssa kirkkohäihin, harmi se monen naisen unelma, miehet vain eivät ole valmiita ottamaan sitä askelta.

Siunausta elämääsi;)

Tutun kuullone stoori...

ite seurustelin ateistin kanssa 2vuotta.. kunnes meillä meni poikki. ja oon tyytyväinen , että näin kävi koska koin kauheeta tuskaa tän ihmisen puolesta kokosen ajan ku oltiin yhdessä.
Välitin ihmisestä niin paljon. Kumpikaan ei suostunut irrottamaan, ennenkuin tilanteet vaan meni siihen pisteeseen, et oli pakko. En vieläkään ymmärrä, et miks semmone välittäminen pitää kohdistua niin erilaiseen ihmiseen.. vaikka meillä oli paljon vaikeuksia, niin olin mie onnellinenkin tän ihmisen kanssa.

Kuitenkin nyt koen suurta helpotusta siitä, et oon päässyt siitä irti ja uskon, et se oli ihan Jumalan tahto. En tiedä mikä on Jumalan tahto sinun kohdallasi, mut .. uskon, et Jumala tulee näyttämään mitä siun pitää tehä. :)

Jos haluut enemmän jakaa kokemuksia, niin oon käytettävissä. :) SIUNAUSTA !!

.. Niinja vielä semmonen, et .. mieti kuitenkin sitä et mikä on siun elämässä ykkönen. Kuuntele sydäntäsi. Kaipaatko Jumalaa... voi että ois kyl hienoo vaihella kokemuksia ja jutella enempi! :)