Joo, sun täytyypi jutella uskosta hänelle ja pyytää hänet mukaan seurakuntaan mukaan. Pian hän alkaa huomata kuinka paljon parempaa on olla uskossa ja kun hän saa positiivisen kuvan uskosta ja toisista uskovaisista niin hänen sydämensä on avoimempi hyvään ratkaisuun. Tietysti ei sovi unohtaa rukousta tyttösi puolesta. Tsemppiä :)

Oo rohkeesti oma ittes, älä peittele uskoas vaan kerro siitä tälle tytölle. Pyydä häntä mukaan hengellisiin juttuihin nuorteniltoihin yms. Näin se saa kuvan siitä et usko on sulle tärkee asia ja Jumala menee kaiken muun edelle. Jos tyttöä häiritsee sun usko ni en itse ainakaa jatkas suhdetta.
Sit jos suhde menee pidemälle, kerro rohkeesti mitä sulle merkitsee onko sun tytttöystävä uskossa vai ei, eli niinkuin asia on. (olettaen että se on sinulle tärkeää :)
Älä panikoi, tutustu rauhassa tähän tyttöön, älä anna "uskomattomuuden" olla mikään este suhteen kehitykselle jos se ei oikeasti ole sitä. Järkeä kannattaa käyttää, eli
bottom line: tutustu rauhassa tähän tyttöön ja kato miten suhde kehittyy
JA TÄRKEIN ASIA: RUKOILE PALJON!!! Pyydä Jumalaa johdattamaan ja antamaan viisautta tekee oikeita valintoja.

Cheers

niin unohtu vielä sanoa et kristityn suhteen kannalta on parempi jos molemmat osapuolet on uskossa, tähän kannattaa pyrkiä mut edelleen tutustu kunnolla siihen tyttöön johon oot ihastunu ja ota asioista itse selvää ;)

Sanoisin, että on epäviisasta aloittaa seurustelusuhde ei-uskovaisen kanssa, sillä Sanakin siitä varoittaa..

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

Mulla on kans vähän samanlainen tilanne, eli oon ihastunut ei-uskovaan poikaan ja luulen, että tunne on molemminpuolinen. Ja oon paljon miettinyt just sitä että onko uskovan hyvä seurustella ei-uskovan kanssa, ja rukoillut, enkä ole vielä mitään vastausta löytänyt.
Okei, pelastuskysymyshän se ei ole, mutta mietityttää että saattaisiko sellainen suhde johtaa uskon heikkenemiseen..

Sanoisin, että on epäviisasta aloittaa seurustelusuhde ei-uskovaisen kanssa, sillä Sanakin siitä varoittaa..
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
2. Kor 6:14

Käsittääkseni tällä paikalle ei tarkoiteta ihmissuhteita, mutta anyways...

Olen sitä mieltä, että tutustu tyttöön kunnolla ja niin kuin joku jo sanoikin, ole oma itsesti äläkä peittele uskoasi, jotta tyttökin saa sinusta "oikean" kuvan. Olen myös sitä mieltä, että parempi olisi uskova kumppani, mutta ei se väärinkään ole.

Sanonpa vaan, että se on ihan huuhaata se, ettäkö ei-uskovainen seurustelukumppani olisi syy siihen että uskovaisen usko heikkenee ja mahdollisesti luopioituu. Kyllä se on enemmän itsestä kiinni miten paljon antaa sen vaikuttaa. Eikä kukaan yksittäinen ihminen voi toisen uskoa viedä pois tosta vaan. Yleensä jos näin on käynyt, on käynyt siksi, että uskovaisella on ollut jokin kriisi jo ennen seurustelun alkua ja epäilyksiä jolloinka syyt löytyy muualta kuin siitä ei-uskovaisesta seurustelukumppanista. Itse sanoisin, että go for it, kokeile miten se toimii käytännössä. Jos ei niin, sitten on kuitenkin parempi, että otit selvää kuin se että et edes yritä seurustelua hänen kanssaan. Sitä yleensä tuppaa ihmiset katumaan sellasia asioita kuitenkin.

kiitos näistä tähänastisista vastauksista TODELLA paljon! mä oon nyt jo reilun viikon rukoillukki sen tytön puolesta, ja sen, että uskaltasin kertoo kaikista näist uskon asioista. jos tuntuu siltä, ettei tyttöä ala uskon asiat kiinnostaa, ja antaa mun valita sen ja Jumalan väliltä, niin kyllä mä sen jälkimmäisen valitsen..

Olette ihania, kiitos näistä! ja siunausta <3

Yksi mikä myös pitää muistaa on se, ettei kerro liikaa uskon asioistansa. Jos puhuu vain niistä, niin ei välttämättä tarvitse edes ihmetellä, jos tyttöä ei ne kiinnostakaan. En tajua tätä uskovaisten "valitse tytön tai jumalan väliltä"-juttua, koska kumpikaan ei sulje toista pois. Voi olla uskossa ja seurustella ei-uskovaisen kanssa ja harva ei-uskovainen (joka on valmis seurustelemaan uskovaisen kanssa) laittaa uskovaisen siihen tilanteeseen, että joutuisi valitsemaan. Ne, jotka näin tekisivät, eivät edes alun alkaenkaan halua seurustella uskovaisen kanssa.

En tajua tätä uskovaisten "valitse tytön tai jumalan väliltä"-juttua, koska kumpikaan ei sulje toista pois. Voi olla uskossa ja seurustella ei-uskovaisen kanssa ja harva ei-uskovainen (joka on valmis seurustelemaan uskovaisen kanssa) laittaa uskovaisen siihen tilanteeseen, että joutuisi valitsemaan. Ne, jotka näin tekisivät, eivät edes alun alkaenkaan halua seurustella uskovaisen kanssa.

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo: -- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias" (2. Kor. 6:14-18).

Huono seura hyvät tavat turmelee... Eli tässähän ollaan sen vanhan syntikysymyksen äärellä. Jos toinen ei elä pyhää elämää niin asettaa toisen lankeamisen vaaraan ja lisäksi puuttuu Hengen yhteys.

Ei ei-uskovaisen seura ole automaattisesti huonoa seuraa. On monia ei-uskovaisia, jotka eivät esim. kiroile tai käytä päihteitä ollenkaan. Pitäisikö uskovaisten sitten vain olla keskenänsä, eikö heillä saisi olla ei-uskovaisia edes kavereina? Ja aika heikko pitää olla uskon, jos kavereiden seura pystyy sitä heikentämään tai sitten uskovaisella itsellään on heikko luonne, jos ei osaa pitää kiinni omasta vakaumuksestaan senkään vertaa.

Eikä omista lankeamuksista voi aina syyttää muita ihmisiä. Itsestä se on enemmän kiinni.

Tärkeintä nyt on se, että voithan toista aina pyytää näihin uskovaisten rientoihin, mutta jos tätä ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Molempien pitäisi kunnioittaa toistensa maailmankatsomusta, joten omasta mielestäni nämä "minä vai jumala" kysymykset ovat täysin typeriä ja kertovat nyt viimeistään että touhussa ei ole mitään järkeä.
Painostaminen uskomiseen on ahdistavaa, ja jatkuva utelu tyyliin "mihin uskot miten uskot" rupeaa hyvin nopeasti kyrsimään unohtamatta etenkään sitten huippukohtaa kun ruvetaan toista passittamaan helvettiin. Juu oli siis suhde kerran, ja se kaatui aika pian sen jälkeen kun äijästä tuli himouskovainen ja tämä alkoi hokemaan että joudun helvettiin. Ärsyttää vieläkin ko. eksä.

On monia ei-uskovaisia, jotka eivät esim. kiroile tai käytä päihteitä ollenkaan. Pitäisikö uskovaisten sitten vain olla keskenänsä, eikö heillä saisi olla ei-uskovaisia edes kavereina? Ja aika heikko pitää olla uskon, jos kavereiden seura pystyy sitä heikentämään tai sitten uskovaisella itsellään on heikko luonne, jos ei osaa pitää kiinni omasta vakaumuksestaan senkään vertaa.

.. ja on uskovaisia, jotka päihteitä käyttävät sekä kiroilevat. ja ei tää sellanen suhde ole, että mä uskoni menettäisin.. mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee.

Molempien pitäisi kunnioittaa toistensa maailmankatsomusta, joten omasta mielestäni nämä "minä vai jumala" kysymykset ovat täysin typeriä ja kertovat nyt viimeistään että touhussa ei ole mitään järkeä.

mutta jos suhde menee pidemmälle, niin mitä sitten.. jos itselle on kuitenki tärkeää se, että se kenen kanssa seison alttarilla, kun pappi sanoo aamen, on uskovainen..

jos itselle on kuitenki tärkeää se, että se kenen kanssa seison alttarilla, kun pappi sanoo aamen, on uskovainen..

Jos loppujen lopuksi tämä on se mitä haluat, niin minusta on aika turhaa tuhlata aikaa suhteeseen, jolla ei loppujen lopuksi ole tulevaisuutta, ellei sitten se tyttö paukahda uskoon.

Ymmärrän, että asia jonka kanssa kipuilet on vaikea. Jos kestävää suhdetta ajattelit rakentaa on tärkeää, että molemmilla on pohjalla yhteiset arvot. Muista, että ketään ei voi väkisin käännyttää. Aina parisuhteen alussa sitä ajattelee, että kyllä mä sen toisen vielä muutan, mutta se on väärä ajatusmalli. Suhde ei saa perustua sille, että yrittää tehdä toisesta jotain muuta kuin mitä se on. Pitää oppia sietämään toisen virheitä ja jos ne on jotain sellaisia mitä sä et todellakaan tulevalta aviopuolisoltas halua, niin sitten ei auta muu kuin ero. Älä kituuta pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa, koska se tulee vaan satuttamaan kaikkia enemmän sitten kun se kariutuu. Rukoilla tietenkin aina voi. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

mutta jos suhde menee pidemmälle, niin mitä sitten.. jos itselle on kuitenki tärkeää se, että se kenen kanssa seison alttarilla, kun pappi sanoo aamen, on uskovainen..

Suosittelen itseäsi katsomaan, että kun puhut uskostasi ja sen merkityksestä, niin älä mielellään anna kuvaa että painostat. Sen voi helposti tulkita hieman painostavaksi jos toinen lähtee linjalle "en voi olla kanssasi jos et käänny uskoon." Kokemuksesta sitä tietää, että ihminen on valmis vaikka mihin suhteen takia, mutta jos toiselle ei vaan usko sovi niin on se aika mielettömän ikävän tuntuinen ajatus että "tuo ei rakasta minua jos en tee näin."
Kannattaa nyt oikeasti miettiä, että jos suhteen toimivuuden ehto on se, että saat tytön käännytettyä, että onko tuossa mitään järkeä.

Sanonpa vaan, että se on ihan huuhaata se, ettäkö ei-uskovainen seurustelukumppani olisi syy siihen että uskovaisen usko heikkenee ja mahdollisesti luopioituu. Kyllä se on enemmän itsestä kiinni miten paljon antaa sen vaikuttaa.

Ei se kyllä ihan huuhaata ole, seura tekee kaltaisekseen, kokemuksesta tiedän tän. Vieläku seurustelusuhde on enemmänku kaverisuhde ni kyllä se vaikuttaa ihmiseen aika kokonaisvaltasesti,
ja myös alitajuisesti. Ymmärrän kyllä et tää on vaikeeta ymmärtää mut kokemuksesta tiedän että yks kokonaisvaltasimmista asioista mitkä vaikuttaa ihmisen uskoon on seura.

Eikä kukaan yksittäinen ihminen voi toisen uskoa viedä pois tosta vaan.

Totta, luopuminen tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta.

Itse sanoisin, että go for it, kokeile miten se toimii käytännössä. Jos ei niin, sitten on kuitenkin parempi, että otit selvää kuin se että et edes yritä seurustelua hänen kanssaan. Sitä yleensä tuppaa ihmiset katumaan sellasia asioita kuitenkin.

Allekirjoitan täysin, seurustelu on just sitä et otetaa näistä asioista selvää.

Mitä hittoa tapahtu?? :O

Mulla on kans vähän samanlainen tilanne, eli oon ihastunut ei-uskovaan poikaan ja luulen, että tunne on molemminpuolinen. Ja oon paljon miettinyt just sitä että onko uskovan hyvä seurustella ei-uskovan kanssa, ja rukoillut, enkä ole vielä mitään vastausta löytänyt.
Okei, pelastuskysymyshän se ei ole, mutta mietityttää että saattaisiko sellainen suhde johtaa uskon heikkenemiseen..

Kannattaa miettiä omalta kannalta, kuinka tärkeää SULLE on että sun seurustelukumppani mahd. aviopuoliso on uskossa

Yksi mikä myös pitää muistaa on se, ettei kerro liikaa uskon asioistansa. Jos puhuu vain niistä, niin ei välttämättä tarvitse edes ihmetellä, jos tyttöä ei ne kiinnostakaan. En tajua tätä uskovaisten "valitse tytön tai jumalan väliltä"-juttua, koska kumpikaan ei sulje toista pois. Voi olla uskossa ja seurustella ei-uskovaisen kanssa ja harva ei-uskovainen (joka on valmis seurustelemaan uskovaisen kanssa) laittaa uskovaisen siihen tilanteeseen, että joutuisi valitsemaan. Ne, jotka näin tekisivät, eivät edes alun alkaenkaan halua seurustella uskovaisen kanssa.

Word up, ei kannata painostaa

kiitos munkin puolesta kaikille vastauksista :) tätä asiaa tulee varmasti mietittyä vielä pitkään, mutta näistä oli apua.

Mitä tulee uskon heikentymiseen, on se hyvinkin mahdollista. Tosin oma uskoni heikentyy sitä mukaa, mitä enemmän hengaan nimenomaan uskovien seurassa, mutta tietty tämä (tai tuo) voi olla poikkeustapaus.

Toisaalta usko voi jopa vahvistua, saadessaan uusia eväitä keskusteluista asiaan niin paljon perehtymättömän, mutta avoimin mielin siihen suhtautuvan kanssa. Tietty olettaen että tämä "eikkari" on messissä avoimin mielin, eikä kumppani ole Dawkinsin sukua.

Kuten sanottua, väärä tie on lähteä muuttamaan ihmistä millään tavoin haluamakseen, oli kyse sitten uskonasioista tai vaikkapa ulkonäöstäkin. Sitä joko alkaa jonkun kaa silleen kun se on tai ei ala.

well, tämän tytön äiti on Diakonissa. Luulen, että uskonasiat ei oo kovin kaukana.. pitää vaan puhua, ja rukoilla. :)

well, tämän tytön äiti on Diakonissa. Luulen, että uskonasiat ei oo kovin kaukana.. pitää vaan puhua, ja rukoilla. :)

well, tämän tytön äiti on Diakonissa. Luulen, että uskonasiat ei oo kovin kaukana.. pitää vaan puhua, ja rukoilla. :)

Kaveri totes hyvin näistä asioista, ku pyrkii vaan mahollisimman lähelle jumalaa ni kaikki muu tulee ku itestää, kyllä, myöskin se täydellinen muija jos niin on tarkotus

...eikkarihan sitä tässä ollaan.

eikkari?