http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/82 ?

En meikkaa. Mut ihan hyvä asia. :)

Mun mielestä on ihan hyvä meikata ja jotkut osaa sen homman tosi nätisti. Siitä saa myös ilmeisesti reilusti lisää itsevarmuutta ja siten ihan ihkua ja mahtavaa. Ihan kiva juttu se on. Itse en tosin sattumoisin ole koskaan meikannut...

Itse ainakin pidän tytöissä heidän luonnollisesta ja puhtaasta kauneudestaan ja viattomuudesta.

"Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset -- Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne. Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne" (1. Piet. 3:3-7).

Joo onhan se kaunista jos on mustat silmänaluset ja finnejä tai jotain muuta epäpuhtautta, jota ei sitten peitä meikillä. Todella kaunista :D Kamoon hei.

Kohtuullinen meikkaus, just esim. silmänalusten piilottaminen on ok, mutta rajansa kaikella tietty. (olisipa se muokkaustoiminto jo olemassa..)

niin siis mustien silmänalusten. :D

:D Silmänalusten piilottaminen.. voihan siihen liimata vaikka jotkut läpät, ettei ne näy.

hehe... se on niin hyvä se Real-leipämainos, jossa pikkutyttö katselee äitinsä meikkaamista ja kysyy että vaatiiko pomo sinua meikkaamaan ja äiti vastaa että hmm no ei, tää on vaan meidän naisten tapa. Ja sit se pikkutyttö kysyy totisin kasvoin "miksi pitää näytellä kauniimpaa kuin oikeesti on?" ...niiin. lasten suusta kuulu totuus.

mutta onhan se kiva että meikeillä saa aika rumastakin nätin.

Itse ainakin pidän tytöissä heidän luonnollisesta ja puhtaasta kauneudestaan ja viattomuudesta.

Moni puhtoinen ja viatonkin tyttö käyttää aamuisin muutaman minuutin peilin edessä ja meikkaa itsensä "luonnon"kauniiksi ;).

Itse meikkaan kyllä aina, jos lähden jonnekin lähikauppaa pidemmälle. Oon sen verran kalpea ja väritön luonnostani, että muutaman minuutin perusmeikillä vaan saan näyttämään itseni terveemmältä ja pirteämmältä.

Paratiisi, nimenomaan. Jos käyttää kohtuudella meikkiä, ei sitä välttämättä edes näe, että on sitä meikkia laitettu, jos oikein osaa meikata siis.

Itselläni on ollut jo vuosia joka ikinen päivä mustat silmänaluset, jotka eivät vaan katoa mihinkään ja näytän aika ankealta jos en yritä jotenkin niitä peittää.

Olen laiska ja huomaan usein hankaavani silmiäni syystä jos toisesta, joten silmämeikillä ei varmaan olisi elinikää kovin paljoa.

Herkällä iholla on lisäksi omat vaatimuksensa, vaikka suurinpana syynä meikkaamattomuuteen pidän mallikuvan puuttumista. Äitini ei käytä ripsaria enempää eikä minulle ole siskoja tai sellaisia vanhempia serkkuja, joiden varjossa olisi oppinut meikkaamaan. Nykyään en jaksa edes opetella :)

Onneksi minulle on suotu ongelmaton iho ja yleisilmeen siistimiseen riittää kulmien ja ripsien värjääminen überblondeista tummemmiksi. Toki ihonhoito ylipäänsä kuuluu rutiineihin.

Muuten ihan vapaasti hyväksyn meikkaamisen, niin miehillä kuin naisillakin.

Jaa, kyllä mä ainakin meikkaan, enkä oo ajatellut, et tarttisin siihen jonkun hyväksyntää.
Enkä mä sitäkään kysy, kuinka paljon saan meikata, vaan vetelen sitä mustaa just niin paljon kuin tykkään.

Ma meikkaan hyvin vahan, mutta sen minka naamaani laitan laitan sen takia etta se on kivaa! Vahan varia ja ilmetta kehiin ja uusia tuotteita on aina kiva kokeilla.

meikkaaminen on ihan ookoo, mutta liikaa on liikaa.. moni ei sitä muista.. :)

Itse ainakin pidän tytöissä heidän luonnollisesta ja puhtaasta kauneudestaan ja viattomuudesta.

Mielestäni meikkaaminen on täysin turhaa ajanhaaskausta. En ymmärrä sen ideaa sitten yhtään. Jaakkokultasen mainitseman mainoksen "miksi pitää näytellä kauniimpaa kuin oikeesti on?" nähtyäni repesin kyllä totaalisesti. Oli niin hauska ja niin totta =)

Eli ei, en juuri koskaan meikkaa.

Vaikka sanotaan, että meikataan itsensä takia ja koska se on hauskaa yms. niin epäilen hyvin vahvasti, ettei ainoakaan ihminen meikkaisi, jos asuisi autiolla saarella yksin. Kukaan ei näkisi sitä vaivaa, jos kukaan ei olisi näkemässä ikinä. Että niinpä niin, ketäköhän varten me ihmiset sitten meikkaamme..

mutta onhan se kiva että meikeillä saa aika rumastakin nätin.

Tämä lause särähti niin pahasti korvaan, että oli pakko tarttua. Oikeasti rumaa ihmistä (sisäisesti) ei kyllä meikeillä kauniiksi saa, ei sitten millään. Ja koska olemme jokainen Jumalan luomia, niin olemme äärettömän kauniita ja arvokkaita jokainen. Kenenkään ei pitäisi sanoa toista rumaksi sillä silloinhan hän sanoo Jumalaa rumaksi.

Kun on autottomiakin päiviä, niin miksei voisi olla valtakunnallista meikitöntä päivää myös? Mielestäni siinä olisi ideaa. Jokainen olisi kerrankin sitä mitä on.

Mä koen meikkaamisen ihan turhaksi. Jumala on luonut jokaisen juuri sen näköiseksi, kun on halunnut. Rumia ihmisiä ei olekkaan, erinäköisiä vain. Täytyy pyytää Jumalalta, että voisi nähdä toiset ihmiset enemmän niin, kuin Hän, Jumalan luomina ja rakastamina.. Jos meikkaa niin silloin haluaa parannella Jumalan luomia "virheitä".

Mitä väliä sillä on minkä näköinen on, onko iho liian kalpea tai ripset liian lyhyet. Ei kannata liikaa miettiä itseään vaan paljon tärkeämpää on vaikka pitää Jumala suhdetta yllä . On paljon tärkeämpää mitä Jumala minusta ajattelee, kuin mitä muut ihmiset ajattelevat . Jos ajattelee, että ei löydä tai saa esim.ikinä puolisoa, jos ei meikkaa, kun on ihan tyhmän näköinen(niinkuin mä ajattelin ennenkuin tulin kunnolla uskoon,) niin se puoliso on kyllä varattu, jos se on tullakseen meikkasi tai ei.

Jumala haluaa opettaa meitä tyytyväisyyteen, että tyydymme siihen mitä olemme saaneet. Kun tulin itse paremmin uskoon meikkaaminen loppui, koska halusin antaa Jumalle kaiken kunnian ja kiittää Häntä, että Hän on tehnyt minusta juuri tallaisen, kuin olen. Se on todellista vapautta ja Jumalan ylistämistä.

Mutta moniakaan Jumalan tahdon mukaisia asijoita ei voi tehdä tai ei tee mieli tehdä "pakosta", jos Hän ei ole "valaissut" niitä sinulle henkilökohtaisesti. Täytyy pyytää , että Jumala ilmaisee tahtonsa myös tässä asijassa.

Sunflower, eli meikkaaminen on siis syntiä?? Asia ei nyt minua kosketa henkilökohtaisella tasolla millään lailla, mutta silti ihmettelen.

Maria, en mä ainakaan väitäkään että meikkaisin vain itseäni varten tai että taivuttaisin ripsiäni myös autiolla saarella (mitäköhän mä tätä asiaa edes puolustan kun omistan värillisen päivävoiteen, ripsivärin ja huulikiillon :D?). Totta kai siihen liittyy se että joku muu näkee mitä siinä naamassa koreilee - mutta sitähän varten meillä on erilaisia vaatteitakin? Onko nekin sitten pahasta, koska autiolla saarella useimmat meistä olisivat tyytyväisiä kunhan nyt jokin edes suojaisi sateelta ja auringolta? Ihmiset voivat meikata oikein motiivein, oman päivän piristeeksi ja muiden silmäniloksi, ilman että inhoavat itseään meikittömänä.

Ja Sunflower, ei tässä(kään) ole sentään ihan noin vakavasta asiasta kyse. Tai siis monille meikkaus on liian tärkeä asia, mutta aika monella on myös täysin puhdas omatunto sen suhteen Jumalan edessä.

No en tiiä, mä kyllä ymmärrän sunflowerin näkökulman ja aina arvostan sitä, jos ihmisillä on uskallusta kyseenalaistaa totuttuja ja yleisesti hyväksyttyjä tapoja ja esimerkiksi nyt miettiä mitä Jumala ehkä ajattelee. Useampi vuosi sitten (hui, melkein 10 vuotta sitten...) itselläni oli tää meikkausjuttu pinnalla ja aika pitkäänkin etsiskelin siinä, että mitenköhän tää juttu oikein on. Mulla seuraus siitä tosin oli toisenlainen kuin sunflowerilla, ja tulin sujuiksi kaunistautumisen kanssa. Ei silti kävisi mielessänikään osoittaa millään tavalla halveksuntaa sitä kohtaan, mihin sunflower on tässä päätynyt.

Haluan, että meikkaaminen pysyy sillä tasolla, että voin olla myös ilman meikkiä ja tyytyväinen sellaisena. On kuitenkin monia syitä, miksi meikkaan. Kaunistautuminenhan on se syy, mitä aina piilotellaan ja peitellään, mutta siis ihan rehellisesti: siitähän siinä on lopultakin kyse. En minä sitä peittele. Näin esteettisenä ihmisenä varsinkin pidän kauniista asioista ja asioiden tekemisestä kauniiksi, koristelemisesta. Niin kuin vaikkapa sisustamisestakin, ja vaatteista. Minä ajattelen niin, että Jumala on antanut meille loistavat puitteet toteuttaa persoonaamme ja luovuuttamme myös hiusten ja kasvojen kautta. Värjään hiuksiakin, mutta en koe omia hiuksiani mitenkään rumiksi tai vääränlaisiksi. Värjääminen vain antaa vaihtelua ja sillä saa luotua erilaisen tyylin. Leikkautan niitä myös erilaiseen tyyliin, vaikka tasapitkiksihän ne luonnollisesti kasvaisivat.

Eniten panostan ulkonäkööni silloin, kun vietän aikaa mieheni kanssa. Se on ehkä yksi mun tavoistani myös huomioida mieheni. Meikkaaminen tällä hetkellä edustaa mulle myös jonkinlaista itsestään huolehtimista ja piristämistä, kun oon kotiäitinä. En halua hukuttaa itseäni tässä rumbassa, ja meikkaaminen varsinkin omiin/miehen kanssa menoihin jotenkin auttaa tässä.

Ehkä turhan yksioikoista kuitenkin ajatella, että kaikki jotka meikkaavat, peittelevät Jumalan tekemiä virheitä. Olen samaa mieltä siitä, ettei kannata ajatella liikaa itseään ja varsinkin tässä ulkonäkökeskeisessä ajassa on tavoitetta siinä, että voi hyväskyä itsessään nykyihanteiden vastaisetkin piirteet. Ajattelen kuitenkin, että kun kaunistautuminen on tasapainossa, se ei ole niin, että joko panostaa Jumalasuhteeseen tai omaan ulkonäköön. Vaikka minuutin sieltä täältä napsaisisikin siihen ulkonäköön.

Meikkaan siks kun itsetunto muutenki alakantissa. En oo erityisen kaunis meikinkää kanssa, ainaki mitä valokuviin on uskominen. Tai sit tarttisin vaa jonku ammattimeikkaajan avuks.
En oo ollenkaa tyytyväinen siihen miltä näytän, haluaisin olla kauniimpi, ilman meikkiä, sit ei tarttis meikkaa ollenkaa. Pitäs varmaa alkaa säästää plastiikkakirurgiaan...:P
On niin epäreilua et jotkut on niin luonnonkauniita ja toiset taas ei..

Juu siis en missään nimessä tarkoittanut että Sunflowerin näkökulma on väärä tai halveksuttava. Sori jos kuulostin siltä. Mun pointti oli lähinnä se, että jos omatunto sanoo että meikkaus veisi kauemmas Jumalasta niin ilman muuta saa olla meikkaamatta, mutta toisille tämä ei ole semmoinen kynnyskysymys vaan yllättävänkin toissijainen asia elämässä (vaikka siis naamaa muokkaisikin, joskus jopa kauemmin kuin minuutin päivässä).

Kiwi, ei kun siis mä en viitannut sillä sun viestiin tai siihen, että olisit halveksinut! Odotettavissa vain on, että tänne tulee sen tyyppisiä viestejä, mitkä pilkkaa ja suhtautuu sunflowerin viestiin naurettavana ajatuksena. Ja jotenkin semmonen on minusta vaan niin typerää, että siksi kirjoitin niin. Tuntuu, että niin harva on mitenkään valmis avoimesti miettimään tämmösiä siltä kantilta, että olisi valmis muuttamaan tapojaan JOS Jumala haluaisi. Ja sitten tyrmäävät jos joku toinen on paremmalla asenteella varustettu ja tekee niin.

Näin se on ainakin mennyt aiemman radin keskusteluissa...

Olen samaa mieltä tuosta mitä kirjoitit, Kiwi.

Aah, ai sii :).

Aika hiljaista tuon meikkaamisen kanssa. Kerran pari naarasta laitto mulle ripsi- ja luomivärit. Silmiä kirveli. En ottas toiste.

Mitä tulee meikkaamisen suhteeseen Jumalan tahtoon, niin tässä kaksi pennyäni. Mä ajattelen, että toisten ihmisten takia meikkaamisen taustalla on - tietenkin - tarve kokea arvostusta ja hyväksyntää. Ongelmana kuviossa on se, että itsensä kaunistamisen taustalla oleva tarve ei voi tulla toisten ihmisten taholta ikinä tyydytetyksi. Kuitenkin, vaikka saisikin syyllisyydentunnosta aikaan päätöksen luopua laittautumisesta, oman sisimmän hyväksytyksi tulemisen tarve vain suuntautuu johonkin muuhun "turhaan" asiaan ELLEI motiivina toimi sydämen valloittanut Jumalan rakkaus.

Meikkaus on siis seuraus, ei syy. Suhteessa Jumalaan tulee hoitaa syytä, ei seurauksia. Jos joku saa siinä määrin elää todeksi Jumalan täysimääräistä hyväksyntää ilman omia ansioitaan, ettei enää koe tarvetta korvikkeelle - onpa kyseessä sitten meikkaaminen, trendivaatteet, haaveet rokkitähteydestä, you name it - niin sehän on vain ihanaa, kysykää vaikka ihmiseltä itseltään. Jos ei, niin kutsu kuuluu takaisin ristin luo, missä sydämen kaipaukseen vastataan niin, ettei "nälkä kasva syödessä" enää.